perjantai 30. elokuuta 2013

Loppukesän kukkijoita


Vaikka mieli on jo aikalailla tulevassa syksyssä ja elämä siirtymässä pikkuhiljaa enemmän sisätiloihin, on ihanaa, että pihaltakin löytyy vielä vähän väriä.
Rakastan vuosi vuodelta enemmän loppukesää ja tietoisuutta syksyn saapumisesta, syyssateista, pimenevistä illoista ja kuulaista syyspäivistä. Minussa asuva pieni väsynyt puutarhuri kiittää, että kukkapenkit jätetään rauhaan ja siirrytään sisälle sisustamaan. Jalkapohjat eivät enää ole mullasta mustat ja sisälläkin on ehtinyt imuroimaan.






Pihan kukkijatkin näyttävät ottavan syksyä vastaan keltaiseen ja oranssiin pukeutuneina. Kohta koko luonto pukeutuu syksyn väreihin. Niin on hyvä.


torstai 29. elokuuta 2013

Uusi arki

Viime päivinä olen seisoskellut päiväkodin pihalla, ostanut Veelle taas kokoa isompia vaatteita, ihmetellyt ajan kulumista, nimikoinut vaatteita ja huokaissut helpotuksesta. Uusi arki on lähtemäisillään käyntiin ja V on ollut jo pari päivää yksin päiväkodissa, loistavalla menestyksellä. Vaikka pelkäsinkin pahinta mahdollisinta alkua, yhteiset leikit uusien kavereiden kanssa ovat löytyneet yllättävänkin helposti ja ennenkaikkea poika viihtyy päiväkodissa. Mammalle ja papalle on vain vilkutettu heipat ja leikit ovat alkaneet. Varmasti toisenlaisiakin aamuja on luvassa, mutta päiväkodin ihanien työntekijöiden avulla niistäkin selvitään. Oman leimansa uuteen arkeen tuo myös uusi kieli, sillä valitsimme pojallemme kielikylpypäiväkodin.
Koska itselläni on mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin, mahdollistaa se myös lapsen puolittaiset hoitopäivät.



Ja niihin vaatteisiin. Viime viikkoina on tullut seurattua koiranpennun huikeaa kasvuspurttia, mutta ei ole pientä ihmislapsenkaan kasvu. 10 senttiä lisää vuodessa pituuteen tekee kyllä auttamattomasti sen, että vaatteita ja kenkiä saa olla ostamassa jatkuvasti. Meillä onneksi on kassikaupalla serkkujen pieniksi jääneitä vaatteita, jotka helpottavat kyllä vaaterumbaa huomattavasti.




keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tomatoes


Nyt niitä hehkuvan punaisia herkkuja saa. Ja paljon saakin. Meillä on viime viikot syöty tomaattia lähes joka aterialla, mutta nyt kun kävin kipon kanssa kiertämässä kaikki kolme paikkaa, jossa meillä tänä kesänä tomaattia kasvaa, yllätyin, että niitä oli vielä niin paljon jäljellä.
Keittoonhan niitä saisi uppoamaan aika satsin, mutta en ole mikään tomaattikeiton ystävä, joten taidan kokeilla ystävien vinkkiä tehdä niistä sosetta, jonka voi pakastaa ja käyttää sitten pitkin talvea erilaisten ruokien pohjana tai vaikka pitsassa. Sekaan taidan heittää kasvihuoneesta chiliä, josta siitäkin on nyt ylitarjontaa, sekä kasvilavasta yrttejä.




Aina loppukesäisin harmittelen, etten ole ottanut eri lajikkeiden nimiä paremmin talteen. Nyt loistavaksi valinnaksi osoittautui erityisesti keltainen kirsikkatomaatti. Ja jostain syystä avomaalla lämpimällä seinustalla kasvaneet tomaatit maistuvat paremmilta kuin kasvihuoneessa olleet. Tänä kesänä kasvihuoneen olot ovat ehkä olleet hieman liiankin kuumat ja puutarhuri laiska kastelija.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Asunnot kierrossa



Viikonloppuna tehtiin asia, jonka tekemistä ei olla aiemmin tajuttu ollenkaan. Vaihdettiin äidin kanssa asuntoja viikonlopuksi. Näppärää: V sai olla kotona plus tietenkin meillä oli samalla koiravahti, ja me miehen kanssa päästiin juhlimaan oikein Helsinkiin asti. Viime visiitistä Helsingin yöelämässä onkin aikaa.
Oli ihanaa olla kaupungissa, ihmisten ympäröimänä. Tuntea kaupungin syke ja nähdä yöllä kaupungin valot ja kuulla kerran niin tutut äänet, jotka myöhemmin ovat vaihtuneet kukon kiekumiseen ja traktorin pärinään.




Olo oli kuin suuremmallekin matkalle lähtiessä ja näppärä kaksio Helsingissä tuntui suorastaa hotellilta, mutta toisaalta taas kodilta, sillä olemme miehen kanssa asustelleet samassa asunnossa ennen tänne muuttoa. Kaipaan välillä viikonloppuvisiittejä ihmisten ilmoille, mutta kotiinkin on kiva palata.
Ensi viikolla meillä totutellaankin uuteen, kun V aloittaa päiväkodissa ja itselläni alkavat uudet työkuviot. Rentouttava viikonloppu oli siis paikallaan.




keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sateenkaaren pää ja aidattu siili


Meidän talon talon päällä komeili näin hieno sateenkaari eilen kun palasin lenkiltä kotiin, läpimärkänä tietenkin. Vettä on riittänyt tänäänkin. Nyt olisi ollut hyvä hetki istuttaa ne loppukesän hommiksi aiotut pensaat ja puskat. Ainakaan kastelusta ei olisi tarvinnut huolehtia. No, varmaan sateita riittää vielä loppukuullekin.
Ja se siili. Aitasimme sitten pihallemme myös ikioman pihasiilin. Koirat sen bongasivat autokatoksesta kaiken tavaran keskeltä eräänä iltana. Tarjosimme sille koirannapuja, joita se alkoikin heti rouskuttamaan hyvällä ruokahalulla. Enpä ole ennen päässyt seurailemaan siilin touhuja noin lähietäisyydeltä ja pitkäaikaisesti. Sympaattinen piikkipallo urisi meille ja veti päänsä kiireesti piikkien sisään jos erehdyimme liian lähelle.
Kun annoimme sen syödä hetken yksinään rauhassa, se olikin jo vaihtanut maisemaa.


Olemmekin ihmetelleet mihin kaikki siilit ovat hävinneet. Näimme alkukesällä vilauksen varmaankin tästä samasta yksilöstä pihalla, mutta edelliset kohtaamiset ovat reilusti lapsuuden puolella, tienvarsien siilipoloja lukuunottamatta.
Toivotamme siililäisen tervetulleeksi pihaamme ja annamme täydet valtuudet syödä kasvimaalta kaikki etanat.
Ja totuuden nimissä on todettava, että aidassamme on kyllä montakin siilin mentävää aukkoa. Toivottavasti se kuitenkin kävisi meitä välillä moikkailemassa.


maanantai 12. elokuuta 2013

Tassuja


Meillä tuoksuu koiravauvalle. Okei, vähän myös pissalle, mutta untuvainen kuono ja kielen lipaisu saa unohtamaan muut. Nämä eläinlapset(kin) kasvavat niin kovin nopeasti, ja nämä ajat haluaa tallettaa muistojen kirjoihin.
Enon hellässä (ja välillä vähemmän hellässä) huomassa on hyvä tutustua maailmaan ja koiranelämään.



Meillä ollaan viime päivinä oltu elämän perusasioiden äärellä. Nukuttu kaverin kainalossa kun väsyttää, syöty silloin kun vatsa kurnii, muistettu jokapäiväiset leikkihetket, pyydetty läheisyyttä, jos sitä ei ole muistettu antaa, oppittu joka päivä jotain uutta, roikuttu kaverin korvassa vain kun on haluttu leikkiä ja luotettu parhaisiin ystäviin sokeasti.
Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa koiranpennulta.






lauantai 10. elokuuta 2013

Kaikki kohdallaan



Viikon kestänyt ahertaminen julkisivun lauta-aidan kanssa on palkittu ja terrieri on vapautettu tänään pihalle asiaan kuuluvine juhlallisine menoineen vieraiden läsnäollessa. Myös pentu kotiutui meille viime viikolla ja muutama päivä onkin mennyt uuteen totutellessa.


On hämmästyttävää miten nopeasti koiranpennut sopeutuvat aivan uuteen elämään ja perheeseen. Osat loksahtivat kohdilleen ja pieni Dako on jo täysivaltainen perheenjäsen, odotettu, toivottu ja pidetty.




sunnuntai 4. elokuuta 2013

Projekti nimeltä Aita


Meillä on tehty viime päivät tiiviisti aitaa. Projekti, joka on ollut mielessä aina tänne muutosta lähtien, mutta joka on aina jäänyt muiden tehtävien asioiden alle. Aidan tekeminen on siintänyt mielessä jo monta vuotta tylsänä ja työläänä, mutta kuitenkin niin paljon elämää helpottavana asiana.
Kun perheessä on kolme koiraa, joista kaksi karkailee aika ajoin moikkaamaan naapurin koirakaveria ja yksi heti tilaisuuden tullen häipyy toisen naapurin hevosaitaukseen, helpottaa aita elämää kummasti. Tähän kun lisätään vielä meidän tonttiimme rajoittuva kana-aitaus ja pesueestamme löytyvä lintukoira, on yksi koiristamme kokoajan kiinni hihnassa ja toiset kaksi vapaana vain kun niitä vahtii aivan kokoajan.



Kun muutamia viikkoja sitten teimme päätöksen vielä yhdestä pesueeseemme liittyvästä karvakorvasta, oli se samalla sinetti myös aidalle. Tätä koirakatrasta ei kaitseta ilman aitaa.
6 000 neliön tontin aitaaminen päätettiin toteuttaa ajankäytöllisistä ja kustannuksellisista syistä siten, että julkisivu aidataan perinteisellä puuaidalla ja muu tontti verkkoaidalla. Verkot on nyt vedetty ja menossa on viimeinen sivu, puuaidan teko, joka vastaa sekä työnmäärältään, että rahanmenoltaan koko muuta aitaa.



Koirat kiittävät, ja viimeinen narunpäässä pönöttävä koira päästään vapauttamaan varmasti ensi viikolla. Oi sitä onnea, kun 9-vuotias Kasper pääsee nauttimaan eläkepäivistään vapaana isolla pihalla. Onnen haukkuja ei meidän lähipäivistä varmastikaan tule puuttumaan.




lauantai 3. elokuuta 2013

Pellolla


Vilja kypsyy pelloillla. Hiljaa auringon kanssa se on ensin kasvattanut kortensa ja sitten kypsyttänyt tähkät. Näin käy joka kesä. Kun kesä on kauneimmillaan, niin pian se jo puidaan pois.
Ensimmäiset pellot on jo puitu, kohta leikkuupuimurit valtaavat lähipellotkin.



Asumme peltojen ympäröiminä. Välillä kaipaan niitä enemmänkin. Vehnäpellot ovat aaltoilleet lempeän kesätuulen kera koko kesän ja kertoneet osaltaan kesäistä tarinaa, ne kuuluvat jo oleellisesti kesääni.
Viljapeltojen katveen lisäksi tärkeäksi ovat muodostuneet lenkit heinäpelloilla, yhdessä fasaanien ja jänisten kanssa.



Pihamme on ollut ennen viljapeltoa, täällä on viljelty ruista ja vehnää. Välillä olenkin pyöritellyt päässäni ajatusta laittaa tontin laitaan pieni viljapelto, sellainen joka muistuttaisi tonttimme vanhasta tehtävästä leivän tuojana, sellainen, jonka voisi puida käsivoimin, vanhaa kunnioittaen.
Välillä taas haaveilemme laittavamme tuohon peltoajasta muistuttavalle, pelkkänä nurmikkona olevalle, alueelle lampaita, välillä alpakan tai kanoja. Välillä taas tenniskentän tai uima-altaan. Tärkeintä lienee, että se on olemassa ja antaa unelmille siivet.