perjantai 30. toukokuuta 2014

Tyllihameen ensiulkoilu



Eilen toinen tyllihameistani pääsi ensimmäisen kerran ulkoilemaan. Uhmasin koleaa säätä ja tihkusadetta, ja puin tyllin nahkatakin kaveriksi kun kävimme miehen kanssa teatterissa. Yhdistelmä on aika hattara meets prätkätyttö, mutta juuri vaatekappaleiden erilaisuuden vuoksi minusta aika kiva. Tykkään sekoitella erilaisia tyylejä niin pukeutumisessa kuin sisustamisessakin.
Vaalea yläosa olisi tuntunut säähän vähän liian kesäiseltä ja siksi laitoinkin kaveriksi mustan t-paidan, jolla mentiin sitten sisätiloissa.


Kävimme siis katsomassa KOM-teatterissa Miikka Nousiaisen kirjaan pohjautuvan Vadelmavenepakolaisen, joka oli loistava. Suosittelisin sitä kaikille, mutta esitys oli viimeinen, eikä lisää ole tällä erää luvassa. Suosiosta kertoo sekin, että näytöksiä oli lisätty reilusti ja silti kaikki toukokuun näytökset oli myyty loppuun jo reilusti huhtikuun puolella.

Tyllikausi on siis korkattu. Tällä mintun värisellä ja samanlaisella vaaleanpunaisella versiolla tullaan varmasti menemään kaikki kesän hiukankaan juhlavuutta sallivat menot.

Mutta nyt verkkarit jalkaan ja mökille. Aurinkoista viikonloppua kaikille!



keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kesävinkki - Bengtskär




Valitessani kuvia eiliseen postaukseen tuli mieleeni paikka, jota kyllä hehkutin blogissa viimekin kesänä, mutta joka ehdottomasti ansaitsee muistutuksen näin kesän ja lomienkin kynnyksellä. Se paikka on Bengtskär, luoto Turun saaristossa ja saaristomeren huikein majakka. Paikka, joka lumosi ja jätti lähtemättömän jäljen mieleen. Ympäristö, jonne haluaisi päästä uudelleenkin.

Kävimme Bengtskärin majakassa viime heinäkuussa vuorolaivalla Hangosta. Matka kesti puolisentoista tuntia ja menomatkalla tarjoiltiin kevyt lounas. Meri ei ollut meille armollisimmillaan, vaan keikutus oli aikamoista. Onneksi pahoinvointi kuitenkin hellitti aluksen kannella. Menomatkalla vointiaan valittavan silloin 3-vuotiaan kanssa kävi kyllä mielessä, että miten me ikinä pääsemme saarelta pois, mutta perille päästyä totesimme kaikki heti matkan olleen sen arvoista.
Sileät kalliot, niiden väliin jäävät vesialtaat, kumman sininen taivas ja lämmin merituuli. Sekä valtavana kohoava majakka historioineen. Luoto on kahden hehtaarin kokoinen ja se on hyvin karu, suurimmalta osalta graniittia. Kallioihin hakatut kirjoitukset henkivät historiaa, vanhimmat ovat vuodelta 1896.




Matkaan kuului luodolla esittely, jossa kerrottiin majakan vaiherikkaasta menneisyydestä. 
1906 rakennettua majakkaa varten luodon kalliota madallettiin räjäyttämällä ja näin graniitti majakkaan saatiin paikan päältä. Sisäseinien tiilet kuljetettiin maista. Siellä on parhaimmillaan asunut 1930-luvulla 31 ihmistä, joista 21 oli lapsia. Silloin saarella pidettiin kotieläimiä, sikoja kanoja ja vuohia ja saari merkitsi monelle lapselle koko maailmaa. Erään pojan kerrotana päässeen käymään maissa ensimmäistä kertaa vasta 6-vuotiaana. 

 



Majakan ylimmältä tasolta avautui uskomaton maisema. 252 rappusen nousu kannatti.




Tämä kesävinkkinä kaikille, jotka kaipaavat yhden päivän tai yönyli-reissun kohdetta. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomestakin löytyy paljon upeita kohteita matkailulle.

Mukaan kannattaa varata lämmintä vaatetta. Lapsella ollut ohut pipo ei mielestäni ollut liioittelua, sillä vaikka tuuli oli lämmin, se oli navakka meidän retkipäivänämme. Saarella toimii keskikesällä kahvila, mutta jotakin evästä voi olla fiksua ottaa mukaan. Kuusi majakanvartijanhuonetta on kunnostettu hotellihuoneiksi ja ovat käytössä kesäaikaan. Yöpyjille ja tilauksesta on tarjolla myös lounasta ja päivällistä.
Meillä aikaa saaressa oli kaksi ja puoli tuntia. Aika meni niin hujauksessa, että nyt haaveissa olisikin toinen reissu.  Olisi aikamoinen elämys viettää kokonainen yö luodolla.
Ja se paluumatka. Se sujui hyvin leppoisissa tunnelmissa. Aluksen kapteeni valitsi paluumatkalle reitin saarien suojasta, piilossa kovimmilta tyrskyiltä.

Lisää voi käydä lukemassa Bengtskärin sivuilta.



tiistai 27. toukokuuta 2014

Tänä kesänä aion...

Nähdä kauneuden ympärilläni


Katsella enemmän auringonlaskuja


Haistella sateen tuoksua


Nauttia yksinkertaisista asioista


Muistaa istahtaa pihahommien lomassa


Herkutella


Rakastaa palavasti


Veneillä


Käydä uusissa paikoissa


Lakata useammin kynnet


Arvostaa pieniä iloja


Suorittaa vähemmän ja nauttia enemmän


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Futista



Sitä on meillä pelattu aika paljon viime ainoina. Pääasiassa ulkona, mutta joo, sisälläkin.
Ekat treenit takana ja poika aivan pähkinöinä. Saa nähdä alkoiko tästä nyt pitkäaikainen harrastus.
Oli muuten aika mahtavan näköistä kun kentällinen 4-6 -vuotiaita pieniä poikia juoksee pallojen perässä. Energian tunsi kentän laidallekin, kuuma tuli ja kivaa oli. Mitä sitä pieni poika muuta kaipaa.


lauantai 24. toukokuuta 2014

Hellepäivän ilta




Eipä ole koneen ääressä istuminen paljon viime päivinä houkutellut. Sisällä on käyty kääntymässä ja lähes kaikki jokapäiväiset toiminnot syömisineen ja aamukahveineen on hoidettu terassilla.. Aika täydellisiä hellepäiviä siis. Pihahommia, kesän tuoksuttelua, istutuksia, lähipuutarhalla käyntiä, nurmikon leikkuuta. Kynnenaluset mullassa, lihakset kipeinä, iho nihkeänä hiestä.  Kaukana on glamour, mutta lähellä onni.

 


'
Kysyin mieheltä, että tällainenko se kesä on? Pihalla tarkenee aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Sanoi, että ei nyt koko kesä. Niin kauniita ovat kuitenkin nämä tällaiset päivät. Toivottavasti niitä on tänä kesänä paljon.


torstai 22. toukokuuta 2014

Terassilla




Kesällä meidän elämä siirtyy ulos. Viime kesältä muistan yhtinä parhaina hetkinä ne, kun aamulla sängystä ylös noustessa pystyi ottamaan kahvin mukaan ja hipsimään nauttimaan yöpukusillaan ulos aurinkotuoliin. Niin aion tehdä tänäkin kesänä aina kuin vain voin.
Me ollaan vuosien varrella tehty terassia niin, että talon ympäri pääsee kävelemään terassia pitkin. Terassi antaa talolle ihan huimasti lisäneliöitä. Tulen varmasti esittelemään täällä meidän terassin eri nurkkia sitä mukaan kun saan paikkoja laitettua kesäkuntoon.



Aloitettakoon ensimmäisenä meidän takaterassin oleskelualueesta, jossa tulee usein kahviteltua tai vain loikoiltua pihahommien lomassa. Reilun kokoinen sohva ostettiin muutama vuosi sitten Plantagenista ja se taitaa olla yksi pihamme parhaista hankinnoista.
Takaterassin keskialueella on paikka parille aurinkotuolille, jotka ovat erityisesti minun käytössäni. Minä kun taidan olla meistä se, joka kaikkein eniten rakastaa aurinkoa ja auringossa loikoilua. Takaterassin toisessa päässä on sitten pöytä tuoleineen, mutta sitä esittelen vähän tarkemmin toisessa postauksessa.