Viime aikojen kiireissä on tullut mentyä aika pitkälti laput silmillä. Kouluun, päiväkotiin, harrastuksiin, kotiin. Yrittänyt pitää kesästä rehevöityvää pihaa jotenkuten aisoissa, tehnyt pakolliset hommat ja vähän jo odottanut hetkeä, jolloin saisi vain olla. Tänään yhden koulun ohi ajaessa katselin hetken vähän ihmetellen sen tyhjää pihaa, kunnes tajusin, että joo, ne lasten koulut tosiaan ovat loppuneet ja ihan kohta eletään vuoden valoisinta viikkoa.
Kiireessä ja pienessä stressissä ei kaikkea ympärillään olevaa kaunistakaan huomaa. Tai minä en ainakaan huomaa siinä määrin, että pysähtyisin sitä ihan todella ihailemaan. Olen useampana iltana kulkenut pihalla kameran kanssa, mutta kuvat ovat jääneet kortille, enkä edes ole vilkaissut niitä.
Ja pakko se on todeta. Kannattaisi avata ne silmät kiireenkin keskellä, katsoa, haistella ja kuunnella. Suomen kesä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Näin on :) Vasta blogissani kirjoitin asioista, jotka hivelee silmiä - kyllä suomen kesä on yksi iso asia <3
VastaaPoistaSama täällä, kiire, stressi ja nämä kelit. Pitää pysähtyä enemmän hetkeen ja huomata kesä pienissäkin jutuissa ettei se mene liian nopeaa ohi.
VastaaPoistaSama oire meinaa olla vähän meikäläiselläkin! Olen ehkä antanut myös huonon kelin - tuulen ja kosteuden - antanut ärsyttää liikaa, jolloin kauniit asiat unohtuvat. :/ Kyllä se tästä! <3
VastaaPoistaPuhuit asiaa :) Niissä pienissä elämän ihmeissä piilee jotain hyvin oleellista, nautinnollista kesää toivottelen sinnekin!
VastaaPoistaSamoja ajatuksia täälläkin. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaLuonnolla on terapeuttinen vaikutus pieninäkin annoksina. Toisinaan elämässä on hektisiä jaksoja, mutta aikansa kutakin. Päivä kerrallaan eteenpäin ja taas tulee aikaa ns. omille touhuille.
VastaaPoista